Työryhmän esittely: Hanna Ryynänen

Hanna Ryynänen

Milloin aloitit kanteleensoiton ja missä vaiheessa opintoja olet nyt?

- Aloitin kanteleensoiton kahdeksanvuotiaana aikalailla sattumalta. Halusin alkaa soittaa jotakin soitinta ja äitini tunsi erään kanteleensoitonopettajan, josta tulikin ensimmäinen opettajani. Sittemmin tämä onnekas sattuma on johdattanut minut vuosia myöhemmin opiskelemaan Taideyliopistoon, jossa aloitin opintoni tänä syksynä.

Mikä on erikoisin paikka jossa olet soittanut kanteletta?

- Opiskellessani Ruotsissa teimme yhteistyönä näyttelijälinjan opiskelijoiden kanssa poikkitaiteellisen esityksen, jonka tapahtumapaikkana oli pilkkopimeä studiohuone. Esitimme viulistiystäväni kanssa improvisatorista musiikkia vailla minkäänlaista valaistusta: siinä tilanteessa oli vain luotettava siihen, että sormet löytävät oikeat paikkansa, sillä kieliä ei voinut nähdä laisinkaan. Kyseinen projekti oli todella hieno kokemus.

Mikä inspiroi juuri nyt?

- Tällä hetkellä minua inspiroi syksy kaikkine väreineen ja tunnelmallisine iltoineen. Luonto on minulle myös tärkeä inspiraationlähde: pitkän metsäkävelyn jälkeen esimerkiksi säveltäminen tuntuu todella ihanalta ja hedelmälliseltä. Tänä syksynä olen myös kuunnellut huomattavasti aiempaa enemmän klassista musiikkia, mikä on tuntunut todella innoittavalta. 

Mikä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?

- Vapaa-ajallani käyn konserteissa ja museoissa sekä tapaan ystäviäni ja perhettäni. Lisäksi harrastan käsitöiden tekemistä ja tällä hetkellä minulla onkin puikoilla valmistumassa monet joululahjat! 

Ajatuksia projektista

”Väärinpäin”-projektissamme on alusta saakka ollut hyvä tunnelma ja tekemisen meininki. Perhonjokilaakson soittoperinteeseen painottuvilla tapaamiskerroillamme pääsemme porukalla soittamaan mahtavia pelimannibiisejä ja yhtyeen soundi on todella kiinnostava, uusi ja vanha samanaikaisesti! Säveltämiseen painottuvilla tapaamisilla olemme puolestamme päässeet tutkimaan aivan uusia puolia kanteleistamme ja löytäneet todella mielenkiintoisia äänimaailmoja. Kuinka paljon soittimen sointiin voikaan vaikuttaa se, miten päin sitä soittaa! Odotan innoissani helmikuun konserttiamme, mutta ennen kaikkea tätä matkaa, jonka käymme konserttia valmistellessamme.

Loka- ja marraskuun soitoista

Lokakuussa Anna-Karin Korhonen eli Ansku pisti työryhmän improvisoimaan ja haastoi samalla miettimään viritysasioita – kokeilimme mm. vääntää kanteleidemme koneistot mitä erikoisimpiin virityksiin ja soittaa yhtä aikaa eri sävellajeista. Avasi kyllä korvat! Tämä pohjustaa omiin sävellyksiin ja sävelkielen vapauteen, saa oikeasti tehdä mitä vaan ja hyötyä samalla siitä että on niin monta kanteletta käytettävissä.

Kuun lopussa oli perinteen vuoro, jolloin soitimme pelimannimeiningillä Ravimarssia, Väinö Nyykoortin polkkaa sekä Toivo Alaspään sävellystä Aamu tunturissa. Yhteissoiton lisäksi työryhmä jakaantui pareihin ja ensi kerralla puretaan kuuntelutehtävän tulokset. Analysoitavaksi annettiin eri tanssilajeja: polkkaa, jenkkaa, valssia ja masurkkaa. Mielenkiintoista päästä keskustelemaan svengiasioista!

Viime perjantaiaamuna jatkoimme Anskun kanssa improvisoinnilla. Saimme kuulla todella hienoja improja! Tässä kuvia:

Kanteleet väärinpäin!

Jutta, Irina ja Hanna valmistautumassa yhteiseen improvisaatioon.

Ansku antoi inspiraatiokuvan, Laura ja Tiina improsivat.